Koska meillä on loma?

Joululoman loppumisesta on kulunut reipas kuukausi. Muutaman kerran kuopus on kysynyt, että "äiti, koska meillä on loma?" 

Tämä lause on saanut minut pysähtymään ja pohtimaan, että onko todella niin, että lastenkin arki on nykyisin sellaista, että lomaa tarvitaan jo melko pian edellisen loman jälkeen? Jos on, se on melko huolestuttavaa. Vai onko niin, että
tunnekasvatus on alkanut tuottamaan hedelmää ja tunteita tunnistetaan paremmin? Olen väsynyt tai kuopuksemme suusta tässä kevään aikana kuultu, "minua ressaa". Vai onko ne muutenkin ihan arkipäivän heittoja nykyään?

Meillä arki on tällä hetkellä kuitenkin melko leppoisaa, kun on vain yksi harrastus kuopuksella viikossa. Vanhemmalla pojalla ei nyt sellaisia perinteisiä harrastuksia olekaan. Toki me kaikki olemme hyvin erilaisia sen suhteen, kuinka paljon jaksamme työ- tai eskaripäivän jälkeen. Mutta pohdin niitä perheitä, joissa harrastuksia on päivittäin pitkien päivien jälkeen, että miten he jaksavat. Onko harrastukseen pakko mennä vai kuuntelevatko vanhemmat, jos lapsi sanoo, että nyt en jaksa mennä?

Minun vuoden haaveeni toteutui jo heti vuoden alkumetreillä ja olen nyt vaihtamassa työpaikkaa. Työt alkavat piakkoin. Eli arki muuttuu. Leppoisa opintovapaa-arki muuttuu kevääksi työn ja opiskelun yhdistämiseksi. Lomasta saa nyt vain haaveilla. Mutta uskon, että uusi työ antaa myös antaa energiaa, vaikka viekin sitä. Ja onneksi opiskeluita ei ole enää paljon jäljellä. Päivä kerrallaan on mentävä ja tehdä se mitä jaksaa. Itsemyötätuntoa tullaan varmasti tarvitsemaan. Toivottavasti huomaisin myös ajoissa levon tarpeen. Itse en enää halua elää sitä lomasta lomaan-arkea ja sinnitellä kaikin voimin, vaan olla rehellinen itselleni silloin, kun voimat tuntuvat uupuvan. Uskon, että olen saanut vuoden aikana joitakin hyviä työkaluja itselleni siihen, miten mielekästä palautumista voi tapahtua. Joskus täytyy vaan heittäytyä hangelle tai sohvan nurkkaan ja olla oman itsensä kanssa.