Mitä se kevät sitten toi mukanaan? Kuolemaa. Kevään aikana menetin pappani, mummani ja meidän Taika-koiran. Ajatukset on olleet aika paljon harmaata mössöä ja on ollut vaikea saada kiinni mistään järkevästä ajatuksesta. Myös mieheni polvi operoitiin kolmannen kerran.
Kevät 2022 toi mukanaan myös sodan Ukrainassa ja hintojen rankan nousun elintarvikkeissa ja polttoaineessa.
Positiivista virettä on siis ollut himpun verran vaikea pitää aina yllä. Mutta kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä. Kiitollisuus siitä, että nämä rakkaat isovanhemmat ovat olleet lapsuudessa läsnä ja he saivat elää pitkän elämän. Kiitollisuus terveydestä ja siitä, että viime vuosina elämä on kuitenkin kohdellut meitä hyvin. Kiitollisuus siitä, että on työtä ja mahdollisuus ostaa ruokaa ja polttoainetta.
Ajatuksiin on myös vahvasti noussut kuitenkin se, että elämän polku saattaa muuttaa muotoaan ihan hetkessä, niinkuin olen saanut kokeakin. Niinpä päätimme toteuttaa mm. matkan Rodokselle tänä kesänä. Tässä koronan vanavedessä on mennyt useampi vuosi ja pojatkin kasvaneet isommiksi. Kohta huomaan, että aikaa kului liikaa ja matkaseura pojilla on vaihtunut muihin kuin vanhempiin.
Kevät toi mukanaan ajatuksen siitä, miten raskasta on olla äiti tuonne pilvin päälle. Kun haluaisi halata, mutta ei voi. Kun haluaisi sanoa ajatukset kasvotusten, mutta ei voi. Silti kuollut lapsi on läsnä niin monessa hetkessä meidän elämässä.
Taikan kuoleman myötä rakkaat metsälenkit ovat jääneet lähes kokonaan. Kuten lenkkeily muutenkin. Ehkä syksyllä voi olla intoa lähteä metsään uudestaan.
