Viime viikkoina olen tuntenut jotakin pienen alakulon ja tyhjyyden tunteen väliltä. Uskon, että se johtuu siitä, että valmistuin. Yksi haave on toteutettu ja nyt on taas tavallinen arki. Ja opiskeluaika meni hirvittävän nopeasti, vaikka lopun rutistus oli melkoinen. Toiveita ja haaveita työelämän suhteen on. Toivotaan, että vähitellen työelämänkin toiveet saisivat käydä toteen.
Uskon myös, että mielen alakuloon vaikuttaa tietynlainen taitekohtien kesä. 10 vuotta tuli esikoisen kuolemasta ja keskimmäinen poika on samalla kasvanut 10-vuotiaaksi. Kuopus on aloittamassa syksyllä koulun. Hienoja juttuja, mutta myös haikeita taitekohtia.
Tunnistan sen, että mieli tahtoo vetää alakulon puolelle, kun ei ole mitään ns. odotettavaa. Mun mieli on kyllä hassu, koska kaikki on hyvin ja elämä on hyvää. Nyt täytyy muistuttaa itselle, että arjesta löytyy ne hyvät hetket. Ja syksyllä toki arki onkin uudenlaista kahden koululaisen kanssa.
Unelmat tekevät mielelleni hyvää, mutta ehkä nyt on hyvä opetella löytämään oikeasti mieltä hellivät hetket omasta arjesta. Koskaan ei voi tietää milloin se muuttuu. Siitäkin on kokemusta ja kymmenen vuotta suurin unelmani olikin elää taas tavallista arkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti