Mielen hyvinvointia vahvistamassa

 Ennen olen ajatellut mielenterveydestä jotenkin kapeakatseisesti. Aikanaan työskentelin yhden kesän mielisairaalan suljetulla osastolla, todella raskaiden mielenterveyspotilaiden kanssa. Siitä ehkä onkin jäänyt se mielikuva siitä, mitä on olla ja elää oikeasti vaikean mielenterveyden sairauden kanssa. Mielen sairaus on mielestäni eri kuin mielenterveys haasteet. Ehkä ensin on ollut mielenterveyden haasteet ja sitten lopulta sairaus, toisaalta myös geenit voivat vaikuttaa tähän.

Mielenterveyden hyvinvoinnista on alettu puhumaan enemmän jokapäiväisinä asiana ihan samalla tavalla kuin vaikkapa painonpudotushaasteista tai siitä miten tulee syödä oikein. Huomaan, että sosiaalisen median uutisvirtaani tulee koko ajan enemmän mainoksia myös mielen valmennuksista tai miten työelämässä huomioidaan näitä asioita. 

Ja tässä on pointtia. 

Viime syksynä yritin mm. herkkulakon avulla tiputtaa kesäkiloja pois. Ajattelin, että kyllä parisen kilon vaikutus tällä lakolla, joka oli suhteellisen pitkä, olisi pitänyt olla. Mutta koska kehoni olikin enemmän stressistä kuin suklaasta kyllästetty, ei paino pudonnut mihinkään. Oikeastaan päinvastoin.

Uskon nykyisin vahvasti siihen, että ilman mielen tasapainoa ei voi hallita myöskään fyysistä terveyttä. Ehkä jonkin aikaa voi itseään tsempata, mutta lopulta kaikki lähtee siitä, mitä on pään sisällä. Ja jos pään sisällä on väsymystä, uupumusta, mielialan laskua, ei paljon huvita huhkia salilla tai syödä terveellisesti. Vaikka juuri nämä voisivat sitten taas puolestaan piristää mieltä. Mutta nyt ymmärrän, että vaikka liike on lääke, niin ei se ole niin yksinkertaista kuitenkaan. Pirteänä on helpompi nauttia liikunnasta ja ajatus on kirkkaampi kaikin puolin. 

Jos siis liikunta ja hyvä ravitsemus ovat tärkeitä jokapäiväisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta, nostaisin myös yhtä tärkeiksi säännölliset teot mielen hyvinvoinnin kannalta. Mitä ne voivat olla, on varmasti jokaiselle yksilöllistä. Itselleni esimerkiksi rauhallisuus ja musiikki tuovat hyvää mieltä, monen muuan asian ohessa. Mutta suosittelen pysähtymään pieneksi hetkeksi miettimään, miten vaalia oman mielen hyvinvointia, työssä ja kotiarjessa. Miten treenata mieli vahvaksi?

Eniten ärsyttää kaikki

Tuttu tunne on taas hiipinyt vähitellen jokapäivän seuralaiseksi. Maitopurkki pöydällä, vesijäljet lattialla, "äiti kato", "mitä tänään on ruuaksi", paita siellä, housut täällä, viikon mainokset sohvan nurkassa ja räjähtänyt tiskipöytä. Eniten ärsyttää kaikki. 

Vaikka kevät ja kesä ovat olleet erityisiä ja paljon upeita hetkiä täynnä niin loppukirin väsymys alkaa painaa. Huomaan, että nyt olisi tarve saada hengittää. Yksin. Ei vain mustikkareissun tai saunahetken verran, vaan pidempään. Vaikka arvokkaita omia hetkiä nämäkin ovat olleet. Sen verran tiiviisti olen kuitenkin nyt ollut viimeiset 4kk lasten kanssa kotona, että lasken päiviä koulun ja eskarin alkuun. 

Eilen etsin vaatteita ja ärsyynnyin siitä, kun vaatehuoneesta oli etsitty tavaraa ja siellä oli kaikki reput/laukut lattialla. Lähdin leikkaamaan nurmikkoa ja oikein aloin pohtimaan, että kun minä olen henkisesti väsynyt, minusta tulee todella rasittava, joka asiasta naputtava akka. Lisäksi en kestä silloin sotkua. Tällä kertaa pysähdyin ärtymykseni äärelle ja aloin pohtimaan, että mitä tässä tilanteessa nyt voisi sitten tehdä, itsehän voin myös vaikuttaa asioihin. Muistin lukeneeni jostakin lauseen "hengitä ja hellitä". 

Lasten lomaa on enää vähän jäljellä. Ehkä heilläkin on oikeus mukavaan loppulomaan, ehkä itsellänikin on siihen oikeus. Mieskin lomailee ensi viikon. Joten päätän valita hengitä ja hellitä-taktiikan. Miehelleni olen kertonut tarpeistani ja huomenna saan olla yksin kotona, tosin kouluhommia tehden, mutta kuitenkin. 

Ja loppukesän ajan muistutan itseäni siitä mitä olen valinnut. Ehkä myös tavoitteeksi voisi ottaa, että kun tulee tilaisuus hengittää, some on silloin kielletty alue ja keskittyminen on oman mielen maisemassa sekä fyysisessä ympäristössä.

Nämä ihanat metsäpeuran vasat emonsa kanssa kirmasivat meidän pihalla vailla huolta tai pelkoa. Kesän yksi upeista, luonnon tarjoamista hetkistä.