Tässä keväässä ehkä parhainta on ollut se, että olen saanut pysähtyä kuulostelemaan ja tutkiskelemaan minkälaisia luonteenpiirteitä noista pojistani oikeastaan löytyykään. Olen pohtinut, mitä äitinä haluaisin heille eniten antaa ja opettaa. Ihanaa on myös ollut nauraa heidän jutuilleen ja oivalluksilleen. Lähes 9-vuotias on jo oikein ymmärtävä ja pohtiva kaveri.
On harmillista, että työarki on niin kiireistä, ettei siihen jää riittävästi aikaa sille mikä on tärkeintä. Harmittelen jo etukäteen sitä, että ensi keväänä töihin paluun myötä aika on jälleen rajallista eikä kaikkea kaunista ehdi huomaamaan.
Olen siis kiitollinen tästä hetkestä, tästä vuodesta, kun saan olla opintovapaalla.
Ihana toukokuun aurinko lämmittää kasvoja. Lintujen konsertti hellii mieltä. Kärpänen käy surisemassa iholla. Luonnon vihreys yllättää yhä uudelleen. Kesä on saapunut poikkeuksellisen kevään jälkeen. Se tuntuu hyvältä, juuri nyt kaikki on hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti