Haaveet ja unelmat ovat olleet itselleni yksi voimavara. Haaveilu tuo mukanaan sellaista hyvää virettä. Elän sellaista elämänvaihetta, jossa isot haaveet on saavutettu. Täytyy alkaa haaveilemaan pienemmän mittakaavan asioista ja se on ollut myös vaikeaa. Täytyy opetella elämään tässä ja nyt ja se on vieläkin vaikeampaa.
Kevään aikana kiitollisuus ja aito välittäminen sekä armollisuus ovat nousseet orastavasti pintaan. Viimeisinä vuosina olen nähnyt niin monia asioita pelkkänä taakkana ja nyt huomaan miten kiitollinen saankaan olla vaikkapa asuinpaikastamme tai aviomiehestäni, terveistä lapsistani ja läheisistäni sekä ystävistäni. Saan olla kiitollinen siitä mitä olen saanut. Aikaisemmin oikein yritin olla kiitollinen (koska se on nykyään in), mutta en pystynyt tavoittamaan sitä aidosti. Ehkä katkeruus kaikesta menettämästäni esti kiitollisuuden tunteen tai se ettei elämässäni juuri tapahdu mitään kovin merkittävää. Toivon vain, etten kadottaisi näitä tunteita, kun taas vuoden päästä palaan oravanpyörään. Toivon, että silloinkin näen mitä kaunista ympärilläni on. Toivon, että sydämeni saa rakentua ja elpyä näistä hyvistunteista yhä uudelleen.
Tässä keväässä on paljon hyvää kaikesta huolimatta.
Luota siihen hyvään, joka sisältäsi kumpuaa. Se kantaa sinut huomiseen, vaikka et aina siihen uskoisikaan. Nosta katse ylöspäin, sillä vielä on monta tuntematonta polkua odottamassa. Ymmärräthän, että kaikki se mikä sydämeesi on kirjoitettu on osa tarinaasi. Kipeäkin kohta on parannettavissa ajallaan ja siitä kaikesta rakentuu uusi, hyvä sydän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti